Teemana Japani

Tykkään laittaa ruokaa, jolla on juuret jossain muualla kuin suomalaisessa kulttuurissa. Se tuo elämään eksoottisuutta, jota muut ehkä hakevat matkustelulla (ei sillä, etten tykkäisi siitäkin). Sushia laitan nykyään niin usein, että iskä, joka myös on innostunut kyseisestä ruuasta kutsuu mua sushimestariksi :D Ei siinä mitään, olen aina halunnutkin olla ruoka-sensei.

Tässä yhtenä päivänä tein mökillä kunnon japanilaisen kattauksen. Ainakin niin japanilaisen kuin olosuhteet sallivat. Kaikki puikot olivat kotona, mutta korvasin ne ovelasti grillitikuilla. Kyllä niissä omasta mielestäni sai makit pysymään, joten jos puikkoja ei ole saatavilla, suosittelen noita.

Olen aika laiska toteuttamaan to-do-listaani, mutta yhden asian olen saanut aloitettua, nimittäin japanin opiskelun. Japani kuulostaa omaan ainakin omaan korvaan tosi kauniilta. Jossain määrin tähän mieltymykseen on varmaan vaikuttaneet Studio Chiblin animaatiot, esim. Henkien kätkemä ja Prinsessa Mononoke. Rakastan kaikkien Chibli-leffojen piirrosjälkeä ja tunnelmaa :3

Aloitin kielen alkeitten itsenäisen opiskelun keväällä tehtäväkirjan ja CD:n avulla. Vaikken tähän mennessä olekaan sisäistänyt viellä puoliakaan niin pienin askelin edetään. Ehkä jonain päivänä osaan tilata ruokaa ja kysyä tietä kangertelevalla, mutta ymmärrettävällä japanilla. 

Alkeellisimpia alkeita:

Päivää- Konnichiwa

Näkemiin- Sayonara

Anteeksi- Sumimasen

Huomenta- Ohayo / Ohayo gozaimasu (muodollisempi)

Kiitos- Arigato gozaimasu

Ole hyvä- Dozo

Nähdään- Ja mata/ Dewa mata

Hyvää ruokahalua- Itadakimasu

Oli herkullista- Goshisosama deshita

Hyvää yötä- Oyasumi / Oyasuminasai (muodollisempi)

Hyvää iltaa- Konbanwa

Mitä kuuluu?- O-genki desu ka?

Hyvää kuuluu- Hai, genki desu. 

Ja kun kerrot nimesi niin ensin sanot vain nimen ja perään desu. Desu vastaa Japanissa olla-verbiä.

(Joissain noista sanoista o pitää lausua pitkänä, mutta meidän näppöäimistöstä ei löydy o:n yläviivaa, jolla tuon pidennyksen voisi merkitä. Pahoittelen siis.)

Itterasshai! (moikka moi)

Vesihenki

Jo aiemmassa postauksessa puhuin kuvaprojektista, jossa olen mukana. Tänään iski inspiraatio kuvata mökin vieressä olevalla järvellä, vaikka vesi olikin aika kylmää. Kalseassa vedessä värjöttely kannatti, sillä tuloksena oli monta unenomaista kuvaa, jotka tuovat ainakin omaan mieleeni vesihenget ja merenneidot. Melkein tunnin kestäneen kuvaussession jälkeen palkitsin itseni kupillisella kuumaa teetä.

Kukkaseppele on jonkinlainen traditio. Teen vähintään yhden seppeleen joka kesä ja ajattelen sen tuovan onnea tulevalle vuodelle. Sorminäppäryys ainakin kehittyy kun yrittää hallita ohuita kukanvarsia katkomatta niitä.

"Äsken sadun saaren avosilmin näin, virta sitä kahtialta kaartaa. Palaan sinne päivän painuessa länteen päin, kun illan varjot jo iäks’ saartaa. Majan matalaisen sinne rakennan, vuoteen sammaleisen, jolle uinahdan. Lyönnit harvenevat lasken sairaan sydämen. Kuulen siiven havinaa jo kuolon joutsenen. Kun se vihdoin virran syliin laskeutuu, silloin vaivat vaipuu, taivas avartuu." Aino Kallas- Sadun saari Tätä runoa ajattelin, kun hain näitten kuvien tunnelmaa.

Midsummer hair

Olen ottanut tavoitteeksi opetella kesän aikana ainakin pari uutta kampausta. Lettikampaukset ovat listan kärjessä, sillä letit sopivat hyvin kesäöihin ja niitä on hauska näperrellä. Ranskalaiset ja kalanruodot ovat jo lihasmuistissa, joten viime aikoina olen suunnannut mielenkiintoni erilaisiin päätä kiertäviin ja sinne tänne kiemurteleviin letteihin. Jos treenaan nyt kesällä, niin sormet ehkä suostuvat ripeään yhteistyöhön myös syksyllä, kun koulut alkavat ja aamujen minuuttiaikataulu ei riitä hitaaseen hiustenlaittoon.

Juhannuskampaus, jonka onnistuin kyhäämään melkein ongelmitta. Pinnejä sojottaa vähän miten sattuu, mutta sen voi pistää boheemiuden piikkiin. :)

PS. Hyvää juhannusta kaikille! :3

Teeseura

Kahvia en käytä kuin satunnaisesti, mutta teehen on syntynyt vuosien varrella melkeimpä narkoottinen suhde. Aloitin kolmen vanhana aamuteen juomisen ja sen jälkeen rakkaus on vain kasvanut. Itse haluan teeni hunajan ja maidon kera, vaikka tiedän tämän aiheuttavan monissa kauhua. Monelta kaverilta olen saanut kuulla, että tee kuuluu juoda ilman mitään lisukkeita, puhtaana ja pyhänä, aamen. Pysyttelen kuitenkin tällä tiellä, suurenluokan pyhäinhäpäisijänä :)

Tämän postauksen idea ei kuitenkaan ole kerrata teemuistojani, vaan esitellä pari teetä, joihin te, tänne blogiin eksyvät saattaisitte tykästyä. En uskalla sanoa, että nämä olisivat lempiteeni, sillä maku vaihtelee vuodenaikojen ja mielialan mukaan, mutta loistavia teelaatuja kuitenkin jokainen. Erityisesti kesään sopivia, sillä kaikki nämä ovat melko raikkaita. Mausteiset ja tummat teet tulevat ajankohtaisiksi vasta sitten syksymmällä.

Clipper ja Forsman Tea ovat hyviä teen valmistajia molemmat. Clipperille ylimääräisiä pisteitä siitä, että se on Reilunkaupan yritys.

Green tea with echinacea- Kevyt, kirpeä ja yrttinen. Tätä voisin juoda jopa ilman maitoa, sillä maku tuo mieleen itsetehdyn yrttiteen.

Päärynä SenCha- Monen kaverin lempitee. Päärynäinen (yllätys yllätys), ihanan tuoksuinen ja kukahtava (okei toi ei nyt ollut edes oikea sana). Seassa jamiininkukkaa.

Organic white tea with peppermint- Tätä juon ympäri vuoden. Tuo mieleen punavalko-raidalliset polkakarkit. Ainoa valkoinen tee tässä listassa. Jotkut pitävät valkoista teetä vihreää terveellisempänä, vaikka molemmissa  laaduissa onkin havaittavissa positiivisia vaikutuksia.

Paratiisi Sen Cha- Mahtavan tuoksu, jossa sekoittuvat appelssiini, kiwi, ananas ja passion. Tämä on tällainen tee, jota kuuluu latkia ilta-auringossa terassilla tai laiturin nokassa. Tuo hyvän mielen ja kesäfiiliksen.

PS. Ne jotka ei juo teetä kesäisin, koska on "liian kuuma ilma juoda mitään kuumaa" niin tässäpä teille linkki :)   http://www.npr.org/blogs/thesalt/2012/07/11/156378713/cool-down-with-a-hot-drink-its-not-as-crazy-as-you-think

Mörönmoista

Leikin tässä taannoin yöni kuluksi sumopaintilla, joka on tähän mennessä löytämistäni ilmaisista kuvanmuokkausohjelmista monipuolisin. Synkkä mielenlaatu ajoi väsäämään tämän melko tummanpuhuvan potretin. En nyt ihan heti menisi vaihtamaan tätä facen profiilikuvaksi, sillä siinä vaiheessa moni varmaan tulisi huolestuneena kyselemään, onko minulla kenties itsemurha-aikeita tai muita melankolisia mietteitä :D Omiin arkistoihin aion kuitenkin kuvan taltioida, sillä olen omistanut sen eräälle loistavalle kirjalle. Thomas Harrisin "Uhrilampaat" on tarina kahdesta melko rikkinäisestä ihmisestä, FBI-agentti Clarice Starlingista ja kannibaalin taipumuksista tunnetusta sarjamurhaaja Hannibal Lecteristä. Kirjan kannessa toistuu samanlainen #huiettä #järkytys #pörriäinen.mönkimässä.suustani- asetelma kuin omassa pikku luomuksessani. Ne jotka ovat lukeneet kyseisen kirjan, tietävät, että perhosilla (etenkin yökkösillä) on suuri rooli koko juonessa. Näin btw, "Uhrilmapaat" on yksi niistä kirjoista, joitten kääntäjillä on varmasti ollut hieman vaikeuksia romaanin käännösnimen valinnassa. Alkuperäisnimi "The Silence of the Lambs" kun kääntyisi suoraan "Lampaitten hiljaisuus"... eipä kuulosta kovin taiteelliselta.

Laitan tähän vielä palasen alkuperäisestä kirjankannesta, jos jotakuta sattuu kiinnostamaan :)

Sininen repo ja muita jälkiä maalissa

Harrastan tosiaan maalaamista ja lyijykynäpiirroksia. Nämä kaksi työtä ovat menossa näyttelyyn, joka aina kesäisin pidetään mummolan lähellä olevassa pikku kylässä. Veikkaan, että näyttelyn kävijämäärä on vain parisataa. Ei mitään kovin suureellista siis, mutta kyllä se silti mieltä lämmittää, kun saa asettaa omia töitä hieman isomman yleisön eteen.

Jos satut kuulumaan piirtäjien grafiittipölyä puhkuvaan salaseuraan, ota ihmeessä HB2 käteen ja ala luonnostella kettuja. Ne ovat kiistämättömästi eläinten aatelia ja ehkä kaikkein kauneimpia.

Pikku repo katselee taulun nurkasta :3 Toivon, että se hurmaa edes muutaman näyttelyyn eksyvän mummon.

Unelma vangittuna kuviin

Jotkut ovat ehkä selailleet Miina Savolaisen kirjaa Maailman ihanin tyttö. Kirjan kuvat ovat kauniita ja unenomaisia. Niitä katsellessaan alkaa toivoa, että itsestäkin löytyisi yhtä taiteellisia otoksia. Inspiroiduimme parin kaverin kanssa kuvista noin vuosi sitten ja aloitimme oman valokuvausprojektimme. Tässä hieman sen antia:

Projektimme tavoitteena on saada aikanaan kasaan niin paljon kauniita, tunnelmallisia kuvia, että jokainen voi koota itselleen oman kansion. Kuviin yritämme kiteyttää jokaisen oman, ainutlaatuisen persoonan.

Tämänkertainen kuvausepisodi oli melko spontaani. Kuvauspaikan löysimme sattumalta ja halusimme testata sitä samantien vaikka ilma olikin hieman vilakka. Mekon vedin säästä huolimatta päälle, sillä kesän ensimmäisistä kuvauksista oli pakko ottaa kaikki irti.

Blondi olen minä ja tummempi on armas kaveriotus Linda, jonka blogista Revontulipalo löytyy lisää juttua ja kuvia liittyen tämänkertaiseen kuvausreissuun.

Ps. Selvittiin ulos metsästä ehjin nahoin, ilman, että törmättiin yhteenkään hirveen tai karhuun. Merkittävä saavutus kun ottaa huomioon meidän kahden onnettomuusalttiuden ja päivämäärän, joka sattui olemaan perjantai 13. :D


<a href="http://www.bloglovin.com/blog/12419875/?claim=zdt3e9tbbfe">Seuraa blogiani Bloglovinin avulla</a>